Eläinten vallankumous

Suljettu

2009-10-26T19:29:00.002+02:00

Tämä blogi on suljettu kirjoittajien mielenkiinnon puutteen ja eksessiivisen päihteidenkäytön takia.

Asuntokupla ei vieläkään ole puhjennut

2009-10-05T10:37:00.003+03:00

Kirjoitin aiemmin, että nykyinen kupla ei ole kunnolla puhjennut, koska elvytyksellä on vain estetty pankkien luottotappioiden realisointi ja mätien luottojen laukeaminen. Tästä on paljon todisteita, ja esim. Amherst Securitiesin arvion mukaan USA:ssa on 7 miljoonaa kotia, joita pankit eivät poliittisen paineen vuoksi ole vielä panneet myyntiin, vaikka omistajilla ei olekaan varaa tai halua maksaa asuntolainojaan. Tätä lukua on kiva verrata koko vuoden 2008 asuntomyyntiin (4,9 miljoonaan asuntoa) tai 2008 elokuussa myynnissä olevien asuntojen määrään (3,6 miljoonaa asuntoa).

Asuntojen hinnat laskivat 30 kuukautta peräkkäin, kunnes vihdoin viimeisen kahden kuukauden aikana hinnat ovat taas nousseet. Tämä selittynee kuitenkin ensiasunnon ostajille annettavan elvytys-verohelpotuksen päättymisellä ja sillä, että pankit tosiaankin ovat lopettaneet asuntojen haltuunotot - väliaikaisesti. Asuntojen hinnat tulevat romahtamaan vielä uudelleen, kun subprime-kupla vihdoin puhkeaa.

Haltuunotot pitää aloittaa taas viimeistään, kun elvytysrahat loppuvat ja yhä useammat lakkaavat maksamasta asuntolainojaan. Asuntojen hinnoille on myös ikävä takaisinkytkentä lainanmaksuihin, kun romahtavat asuntojen hinnat jättävät omistajille käteen arvottoman asunnon ja jättimäisen lainan, oman pääoman ollessa pakkasen puolella. Tällöin lainaa ei yleensä kannata maksaa, etenkin kun USA:ssa lainan vastineena on tosiaankin vain asunto, eikä luottotietojen pilaantuminen ole yhtä kova ongelma kuin meillä Suomessa.

Pahinta tietysti on, ettei elvytyksellä ole vain lykätty subprime-kuplan todellista puhkeamista, vaan sillä yhä rakennetaan sitä lisää: Britannian pankit voidaan velvoittaa lainaamaan köyhille.

Luonnollisesti vero- ja likviditeettisääntelyn sekä IFRS:n takia ainoa järkevä tapa miten pankit voivat jakaa köyhille korkeariskisiä luottoja on paketoida ne monimutkaisiksi rahoitusinstrumenteiksi... ihan kuin tämä systeemi muistuttaisi jostakin aiemmasta kokeilusta?

Pankit ovat tajunneet, ettei asuntolainoja kannata myöntää ihan kenelle vaan. Tämän seurauksena "tietyt asuinalueet ovat kärsineet pankkien kiristyneistä lainaehdoista." No kidding, sitä sanotaan luottoriskien hallinnaksi! Niille ei kannata lainata, joilla ei ole rahaa maksaa lainoja takaisin!

Elvytysrahoilla ei siis ollut tarkoituskaan parantaa pankkien taseita, jotta rahoitusmarkkinat lähtisivät taas liikkeelle, vaan tarkoituksena on ollut estää kuplaa puhkeamasta ja jopa kasvattaa sitä vielä tässä vaiheessa.

Aina sitä vaan kyynikkokin osaa pettyä poliitikkojen sekoiluihin.

Tupla-W

2009-10-01T21:17:00.002+03:00

Syyskuun luvut tulivat, ja USA:n kuluttajien luottamusindeksi lähti taas laskuun. Vielä ei olla takaisin laman puolella ja tämähän tietysti saattaa olla poikkeama, mutta enpä usko. Luottokriisiä ei ole ratkaistu, huonoja investointeja likvidoitu ja luottotappioita kotiutettu - ongelmaluotot on vain siirretty pankeilta julkiselle sektorille. Samalla työttömyysturva peittää lisääntyvän työttömyyden vaikutuksen kulutuskysyntään ja elvytyksellä annetaan tekohengitystä jo kuolleille yrityksille.

Poliitikot tykkäävät puhua jo "exit-strategiasta" elvytysohjelmille, kun "pahimmasta on selvitty". Tosiasiassa viina on loppu ja krapula tekee tuloaan.

Lama taitaakin olla vasta tulossa.

Inflaatiovaara?

2009-09-17T18:19:00.003+03:00

Suosikkikommentaattorini Frank Shostak kirjoitti Mises.org sivustolle mielenkiintoisen artikkelin FED:in rahapolitiikan vaikutuksista inflaatioon: http://mises.org/story/3709

Johtopäätös aikalailla sama kuin herra Hevosella tuossa alempana.

Elvytys syö resursseja

2009-09-17T18:17:00.001+03:00

Pahimmillaan nyt käynnistyvät rakennushankkeet alkavat ruuhkautua yhtä aikaa ensi vuoden syksyllä tai talvella 2011, kun uusi kovan rahan asuntotuotantokin viriää.

Silloin rakennusväestä alkaa taas olla pulaa, hinnat nousevat ja tuotantokustannusten uusi ylämäki jyrkkenee, tavallaan valtion kustannuksella.

Näin kirjoittaa Taloussanomien Petri Korhonen valtion rakennusalaa koskevista elvytystoimenpiteistä.

Mieleeni tuli taloustieteen Itävaltalaisen koulukunnan suhdannesykliteoria, jonka keskeisiä teemoja on, että kestävä toipuminen lamasta edellyttää säästöasteen kasvua. Talouskuplat perustuvat olemattomien resurssien varaan ja vastaavasti elvytyspolitiikka saattaa aiheuttaa investointeja, joihin ei todellisuudessa ole käytettävissä tarpeeksi työvoimaa tai raaka-aineita (ainakaan sillä hinnalla mitä alunperin oli laskettu).

Toinen elvytyksen aiheuttama haitta on valtion massiivinen velkaantuminen, joka vaikeuttaa yksityisten yritysten mahdollisuuksia kilpailla lainarahasta.

Likviditeettiansa

2009-09-16T19:18:00.004+03:00

Paviaani osuvasti analysoi pankkien kohonneita reservejä. Aiheesta puhutaan yllättävän vähän valtamediassa, enkä ole oikein varma ovatko poliitikot ja keskuspankin edustajatkaan oikein tajunneet tilannetta.

Kyseessähän on erääntyyppinen likviditeettiansa, jossa finanssipolitiikalla ei kyetä vaikuttamaan markkinoihin, koska perinteinen rahan kierto keskuspankeilta kuluttajille ei toimi. Osittain uskon, että valtavat reservit johtuvat muutoksista yliyön koroissa ja likviditeetin edullisuudesta pankeille (aiemmin pankit lainasivat isoja transaktioita varten päivisin rahaa, mutta maksoivat sen aina iltaisin pois, koska rahan pitäminen reservissä oli kallista - reservimittaukset tehdään öisin tai pitkäaikaisista varannoista, joka saa vain pankkien reservit näyttämään suuremmilta kuin ne ovatkaan).

Osittain kyse on kuitenkin selkeästi informaatio-ongelmista, joihin jo aiemmin viittasin. Keskuspankki haluaisi pankkien luotottavan taas tavallisesti, joten se syytää niille rahaa. Pankit eivät tiede kenelle kannattaa lainata ja kuka kykenee maksamaan takaisin, joten ne eivät rahaa lainaa eteenpäin. Vaikka keskuspankin ohjauskorot ovat ennätysalhaalla, kuluttajahinnoissa on useissa Euroopan maissa vallinnut deflaatio.

Tilanne on vähän sama, kuin jos kaataisi vettä putkeen eikä se tulisi toisesta päästä ulos. Fiksumpi olettaisi putken olevan tukossa parin ensimmäisen ämpärillisen jälkeen. Keskuspankki tietysti kauhoo vain rahaa yhä enemmän pankeille toivoen tukoksen räjähtävän auki jossakin vaiheessa.

Selkeä ennusteeni onkin, että jossakin välissä rahoitusmarkkinat alkavat jälleen toimimaan, ja pankit oksentavat ylimääräiset reservinsä roskalainoina ulos. Ellemme kohta perään saa toista luottokriisiä, ainakin lainamarkkinoiden toiminnan lähtiessä taas käyntiin inflaatio nousee. Ei nyt ehkä puhuta hyperinflaatiosta, mutta EKP tulee aivan varmasti mokaamaan ainakin virallisen 0-2% inflaatiotavoitteensa.

Tobinin vero

2009-09-16T17:33:00.011+03:00

Finanssikriisi ja sitä seurannut lama ovat saaneet jotkut vaikutusvaltaiset päättäjät tuomaan jälleen kerran esiin ajatuksen valuutanvaihtoverosta, eli ns. Tobinin verosta. Tähän joukkoon kuuluvat mm. Britannian rahoitusvalvonnan johtaja lordi Turner, Saksan talousministeri Peer Steinbrück (SPD), sekä liittokansleri Angela Merkel. Näin ollen on ajankohtaista hieman käsitellä kyseisen veron taustoja ja argumentteja puolesta sekä vastaan.

Taustaa
1970-luvun alussa presidentti Nixon lakkautti dollarin kultasidonnaisuuden (efektiivisesti varastaen kaikilta dollarin hallussapitäjiltä kultaa). Tämän seurauksena taloustieteilijä James Tobin katsoi tarpeelliseksi ehdottaa uutta järjestelmää kansainvälisten rahamarkkinoiden vakauttamiseksi, eli valuutanvaihtoveroa. Ehdotus jätettiin 20 vuodeksi naftaliiniin, kunnes 90-luvun Aasian talouskriisi sai Le Monde diplomatique -lehden toimittaja Ignacio Ramonetin kaivamaan idean jälleen esiin. Ramonet ehdotti Tobinin veron eteenpäinviemiseksi perustettavan järjestön, jonka nimeksi tuli ATTAC.

Vuosien varrella ATTAC on saavuttanut huomattavaa suosiota ja Suomessakin on perustettu Eduskunnan Attac, johon kuuluu mm. Erkki Tuomioja.

Veron tarkoitus
James Tobinin ajatus
Tobin itse katsoi veron pääasiallisen tarkoituksen piilevän sen valuuttakeinottelua vähentävässä vaikutuksessa. Hän on sanoutunut jyrkästi irti nykyaikaisesta antiglobalisaatioliikkeestä, jonka hän katsoo "kaapanneen hänen nimensä".

Nykyinen argumentaatio
Vaikka nykyäänkin keinottelun hillitsemistä pidetään yhtenä pääasiallisena argumenttina veron puolesta, on sen rinnalle tullut -- kenties osin populistisista syistä, osin peittelemättömästä ahneudesta -- myös visionäärisiä kuvailuja siitä, mitä kaikkea kertyneillä verorahoilla voitaisiin tehdä. Näin finanssikriisin aikana kaikkien kehitysmaiden lasten ruokkiminen on jäänyt taka-alalle ja sen sijaan annetaan ymmärtää, että rahat käytettäisiin lamasta toipumiseen.

No mikä ettei?
Tobinin verosta keskustellessa on yleensä tapana puhua sen vaikutuksista valtiontalouteen. Kannattajat väittävät sen tuovan lisää rahaa valtion kirstuun, kun taas vastustajat väittävät, että pitkällä aikavälillä vero sivuvaikutuksineen laskee valtion tuloja. Palaan tähän myöhemmin, mutta Paviaania kyllä huolestuttaa se, että moraalisilla argumenteilla ei tunnu nykyään olevan sijaa, kun puhutaan uusista veroista, direktiiveista tai muista keinoista kasvattaa valtion roolia elämässämme.

Slippery slope
Moraalisena näkökohtana mainitsisin esimerkiksi kaltevan pinnan argumentin: Veron suuruudeksi ehdotetaan mitättömän kuuloista puolta promillea, mutta mikä estää sen nousun esimerkiksi kymmeneen prosenttiin tulevaisuudessa, kun uudet kriisit edellyttävät lisärahoitusta.

Aseta itsesi poliitikon rooliin. Sinulla on edessäsi liuta yhteiskunnallisia epäkohtia (sekä omassa päässäsi keksimiä, että lobbaajien ja median keksimiä), joiden korjaamiseksi tarvitaan valtion toimenpiteitä. Useimmat toimenpiteet vaativat rahaa, mutta verojen nosto on harvoin kovin suosittua äänestäjien keskuudessa. "Mutta hetkonen", keksit parin sekunnin miettimisen jälkeen: Nostamalla valuutanvaihtoveroa puoli prosenttiyksikköä -- siis mitättömän vähän -- saadaan useita miljardeja lisää rahaa käytettäväksi. Lapsille parempi koulutus, vanhuksille parempi hoito, poliisille lisää määrärahoja, armeijalle lisää resursseja jne. Tarpeiden määrä on rajaton!

Mikä parasta, raha tulee "spekulanteilta", jotka ovat kaiken pahan alku ja juuri, nykyajan juutalaiset, kaikkien vihaamat syntipukit, jotka rajattomassa rahanahneudessaan vain aiheuttavat kasvavia tuloeroja, köyhyyttä ja kriisejä. Itseasiassa, olisi suorastaan vastuutonta jättää vero tuohon puoleen promilleen!

Jos kuulostan vainoharhaiselta, niin samoin kuulostivat kaltaiseni, jotka noin 50 vuotta sitten suhtautivat skeptisesti väliaikaiseen autoveroon. Vastaavia esimerkkejä toki löytyy vaikka kuinka paljon, mainittakoon vielä USA:n liittovaltion tulovero, jonka laillisuudesta oli jopa aluksi epäselvyyttä (perustuslakia ei oltu onnistuttu kirjoittamaan riittävän eksplisiittisesti) ja joka alkuvaiheessa vuonna 1913 oli 1-7% (alhaisella veroprosentilla vältettiin suuremmat mellakat, mutta kuten tiedämme veroa hilattiin vuosien varrella reippaasti ylös).

Mainittakoon, että saksalaiset ovat ehdottaneet veron koskevan valuutanvaihdon lisäksi myös kaikkia arvopapereita, kuten johdannaisia, osakkeita ja joukkovelkakirjoja.

Veron tarkoitus
Kuten todettua, veron alkuperäinen, sekä nykyäänkin esillä pidetty tarkoitus on hillitä valuuttakeinottelua. Palaan tähän seuraavassa kappaleessa, mutta sitä ennen olisi kiinnostavaa myöskin tietää mihin verosta kerättävät rahat olisi tarkoitus käyttää.

En ole vielä nähnyt yhtäkään konkreettista ehdotusta rahojen käyttökohteesta, joten olen mielikuvien varassa. Joitakin vuosia sitten, kun vero viimeksi oli tapetilla annoin itseni ymmärtää, että sillä kerättäisiin puskurirahastoa köyhiä maita varten, jotka saattavat kärsiä valuuttojensa hintojen heilahteluista. Näin laman aikana kehitysmaiden huolet eivät ole vahva myyntivaltti, joten Merkel puhuu rahojen käyttämisestä finanssimarkkinoiden elvyttämiseen.

Jälleen skeptinen Paviaani nuuhkaisee ja haistaa ilmassa pankeille myönnettäviä tukia. Kun Yhdysvaltain valtionvarainministeri Henry Paulson lopulta sai kuin saikin 700 miljardin dollarin avoimen shekin hän ensi töikseen ilmoittikin käyttävänsä rahat pankkien pääomittamiseen (sosialisoimiseen) eikä roskalainojen ostamiseen, kuten kongressille oli väitetty rahoja anoessa. Merkel näyttää lupailevan rahaa pankeille ennen kuin rahasampoa on vielä taottukaan.

Skeptisyys sikseen. Olettakaamme, että rahat pyritään vilpittömästi käyttämään apua tarvitsevien hyväksi. Siirtykäämme valuutanvaihtoveron olennaisimman argumentin, spekulaation hillitsemisen, käsittelyyn.

Väärinkäsitys keinottelusta
James Tobinin, kuten myöskin nykyisten valuutanvaihtoveron kannattajien keskeisin argumentti veron puolesta on keinottelun aiheuttamien haittojen hillitseminen. Keinottelulla tarkoitetaan valuutan kurssin manipulointia (suhteessa muihin valuuttoihin) siten, että keinottelija hyötyy rajuista hintavaihteluista. Valuuttamarkkinoilla liikkuvan rahan määrä on niin suuri, että jopa keskuspankkien on setelipainoistaan huolimatta vaikea estää hintojen heilahteluja. Tästä johtuen Tobinin veron kannattajat katsovat, että spekulointia on hillittävä, jotta kokonaiset taloudet eivät romahda valuuttojen epävakauden vuoksi.

Tämän ajattelutavan taustalla on useita väärinkäsityksiä koskien sekä hintoja, että keinottelijoiden roolia hinnanmuodostuksessa.

Volatiliteetti ja volyymi
Volatiliteetti tarkoittaa hintojen heilahtelua. Mitä suurempi volatiliteetti, sitä suurempia ovat keskimääräiset heilahdukset kyseisen kohde-etuuden (esimerkiksi valuutta) hinnassa tietyllä aikavälillä.

Volyymi taas tarkoittaa kaupankäynnin aktiivisuutta, jota usein mitataan rahassa, mutta voidaan myöskin mitata kappalemääräisesti (esimerkiksi Nokian osakkeen volyymi kaupankäyntipäivänä voi olla 140 miljoonaa euroa tai 13,5 miljoonaa kappaletta).

Tobinin verolla pyritään hillitsemään volatiliteettiä rajoittamalla volyymiä. Kun transaktiokustannukset veron myötä nousevat on luonnollista, että transaktioita tapahtuu vähemmän. Tämä itsessään on jo ristiriidassa sekä kokemusten, että maalaisjärjen valossa. Kuka tahansa pörssiä seurannut tietää, että esimerkiksi osakkeet joilla käydään harvakseltaan kauppaa ovat volatiliteetiltaan suurempia kuin vaikkapa Nokian osake. Jos osake maksaa 2 senttiä kappaleelta (harvaan vaihdetut osakkeet usein ovat myöskin halpoja), niin pienin mahdollinen hinnan muutos on 50% suuntaansa. Vaikka osake olisi kalliimpi, mutta volyymi pieni, niin ero osto- ja myyntitarjousten välillä on silti prosentuaalisesti suurempi kuin aktiivisen kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet.

Volyymin rajoittaminen siis lisää volatiliteettia. Tätä ilmiötä voi tarkastella myös keinottelijoiden suorittaman tehtävän näkökulmasta.

Keinottelijoiden rooli hinnanmuodostuksessa
Keinottelusta puhuttaessa usein unohdetaan, että valuutalla, kuten osakkeellakin, on olemassa todellinen rahallinen arvo. Osakkeiden tapauksessa se on yrityksen omaisuuden ja kassavirtojen arvo, joka tietenkin perustuu arvailuihiin tulevaisuuden tapahtumista, mutta joka tuottaa vääjäämättömästi rahaa sille, joka osuu lähimmäs arvauksessaan.

Valuutan tapauksessa arvo perustuu siihen, mitä kyseisellä valuutalla voi ostaa. Jos esimerkiksi Ruotsin kruunu putoaisi 50% suhteessa euroon, niin vaihtaisin kaikki euroni kruunuiksi ja täten tuplaisin ostovoimani (kunhan ostan tarvitsemani tuotteet Ruotsista). Näin ei tietenkään voi käydä ilman hyvää syytä (kuten esim. hintojen tuplaantuminen Ruotsissa), sillä nimenomaan kaltaiseni keinottelijat ryhtyisivät välittömästi hamstraamaan itselleen kruunuja ja siten nostaen sen hintaa jälleen lähemmäksi alkuperäistä.

Mutta entäpä jos tässä kuvitteellisessa esimerkissäni valuutan vaihdolle on asetettu tarpeeksi suuret transaktiokustannukset? Tällöin, riippuen tietysti kruunun hintavaihtelun suuruudesta sekä kustannuksista on mahdollista, että "keinottelu" ei kannata ja kruunu jää tuolle aliarvostetulle tasolle.

Keinottelijat pyrkivät nimenomaan hyötymään valuutan ali- tai yliarvostuksesta ja toiminnallaan he vakauttavat valuuttaa perusteettomia hintavaihteluja vastaan.

Jos kuitenkin tapahtuisi jotakin, kuten esimerkiksi hintojen tuplaantuminen Ruotsissa, olisi nimenomaan väärin estää valuutan kurssin sopeutuminen uusiin vallitseviin olotiloihin.

Yhteenveto
Tobinin verolla pyritään vähentämään volatiliteettiä vähentämällä volyymiä, minkä seuraus on juuri päinvastainen kuin halutaan. Sen kannattajat eivät ole täsmentäneet mihin kyseiset verotulot käytettäisiin, mutta koska valtionkin tarpeet ovat rajattomat on varmaa, että veron suuruus tulee kasvamaan ajan myötä.

Mikäli olemme oppineet mitään hintasäännöstelystä sekä keskusjohtoisen talouden ongelmista meidän tulee vastustaa päätöksiä, jotka kasvattavat merkittävästi julkista sektoria, johtavat lisääntyneeseen byrokratiaan sekä väärentävät miljardien ihmisten elämään vaikuttavia hintasignaaleja.

Muualla verkossa:
Speculation (mises.org)
Forget Tobin tax: there is a better way to curb finance (ft.com)

Luottotappiot

2009-09-15T23:56:00.003+03:00

Paviaani antoi rohkeasti oman ennusteensa laman jatkumisesta. Mehän emme ole mitään vellihousuja jotka puhuvat jälkiviisaita, vaan rohkeasti kerromme mitä teoriamme sanoo tulevaisuudesta.

Tämähän on kaiken rationaalisen keskustelun lähtökohta: ilman ennustusta ei näkemystä voi osoittaa myöhemmin vääräksi, eli voi puhua mitä sylki suuhun tuo.

Itse komppaan kyllä Paviaanin ennustetta. Vaikka rahoitusmarkkinat ovatkin käynnistymässä taas ja isojakin lainoja liikkuu, markkinoilla on melkoisia informaatio-ongelmia. Etenkin uudelleenrahoitusten myötä saattaa isojakin määriä pienempiä yrityksiä mennä nurin likviditeettiongelmien takia. EU-alueellahan erääntyy ennätysmäärä luottoja ensi vuonna. Koska talouden tulevaisuudennäkymät ovat niin epävarmoja, ei kellään ole tietoa uudelleenluototusten riskeistä, eikä tiedon tuottaminen ole pienempien yritysten tapauksessa taloudellista.

Ennustan, että Suomesta menee seuraavan vuoden aikana vielä useita tuhansia yrityksiä konkurssiin. Samalla ennustan, että mm. Nordean baltian sekoiluiden takia Nordean tase heikkenee yhä entisestään ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää uusi osakeanti.

Elvytetään rikkomalla ikkunoita

2009-09-15T23:38:00.004+03:00

Koko talouden elvytyshän oli alusta alkaen mahtava idea. Koska holtiton velanotto ja törsäily ajoi meidät tähän lamaan, varmaan holtittomalla velanotolla ja törsäilyllä päästään siitä uloskin - vähän kuin ryyppäisi krapulaan. Ei ehkä kovin pitkänäköinen ratkaisu, mutta sellaisen yhden vaalikauden pituinen, sopiva poliitikoille.

Parhaita elvytysideoita oli USA:n Cash for Clunkers -ohjelma sekä Euroopan vastaavat, joissa valtio maksoi rahaa vanhojen autojen romuttamisesta. Ideana tietysti, että porukka ostaisi rahoilla uusia autoja tilalle.

Laman tarkoitushan on, että ylituotanto kuten sitä nykyisin on esim. autoteollisuudessa supistuisi, ja pääoma ja työntekijät siirtyisivät johonkin toimialalle, jonka tuotteita ihmiset oikeasti haluavat. Elvytyksen koko tarkoitus on estää tätä talouden rakennemuutosta tapahtumasta, eli ihan kuten ryyppäisi krapulaansa.

Jos julkista rahaa käytetään toimivien autojen romuttamiseen, miksei saman tien palkata poliiseja rikkomaan ikkunoita? Aikamoinen elvytystoimenpide lasinkorjaajille.

Länsimaat eivät nyt siis ainoastaan ole laman kourissa, vaan he ovat myös lukuisia toimivia autoja köyhempiä. Kaiken lisäksi krapula orastaa taas jo: lukuisat nyt autonsa vaihtaneet eivät tietenkään vaihda autoaan vuoden tai kolmen kuluttua kuten olivat aikoneet. Niinpä Euroopassakin autovalmistajat ovat pyytäneet valtioita jatkamaan ohjelmia. Ja mitä pidempään ohjelmat jatkuvat, sitä myöhemmäksi pakollinen rakennemuutos lykkääntyy, sitä surkeammaksi tukiaisautoja tekevien työntekijöiden työkyky näivettyy ja sitä pahempi krapula lopulta on, kun kalja loppuu.

Lisää aiheesta Caton blogissa.

PS. Miksi me blogataan tällasta ruskeeta kasaritapettia vasten?

Bruttokansanonnellisuudesta

2009-09-15T18:35:00.001+03:00

Nicolas Sarkozy ehdottaa bruttokansantuotteen ohella mitattavaksi myös kansalaisten onnellisuuden asteen.

Kaunis ajatus, vai mitä?

Sarkozyn mukaan olemme "ajautuneet numeronpalvontaan" ("trapped in a cult of figures") ja hänen mielestään looginen ratkaisu on luoda uusia lukuja tai tilastoja palvottavaksi.

Kuinka muuten mitataan onnellisuutta? Asteikolla yhdestä kymmeneen, miten onnellinen olet nyt? Tottahan sitä jokainen voi jonkin luvun heittää vastaukseksi tuollaiseen kysymykseen, mutta kuinka vakavasti pitäisi suhtautua siihen, kun uutisankkuri kertoo naama peruslukemilla "kansalaisten onnellisuuden laskeneen 0,8% vuoden takaiseen, mikä ylitti sosiaali- ja terveysministeriön odotukset puolella prosenttiyksiköllä".

Paviaanin maalaisjärjellä ajatellen parempi idea olisi jättää uudet aggregaatit luomatta ja samalla romuttaa koko bruttokansantuote mittarina. Se kehitettiin toisen maailmansodan aikana yksinomaan siihen tarkoitukseen, että poliitikot voisivat paremmin arvioida kansakunnan kykyä tuottaa sotateollisuuden tarvitsemia tuotteita. Nykymaailmassa BKT lukua ei enää käytetä mihinkään, mutta sen kehityksestä on ilmeisesti hauska tehdä ennustuksia ja kirjoittaa artikkeleja lehtiin.

Oikeastaan haluaisin kuulla esimerkkejä sodanjälkeisistä poliittisista päätöksistä joiden tekemiseen on tarvittu taustatiedoksi bruttokansantuotteen suuruus. Keksiikö kukaan?

Noh, voihan BKT:lla tietysti vertailla minkä maan johtajalla on suurin...

"Sarkozyn ehdottamalla mittaustavalla muun muassa Ranskan ja Yhdysvaltain välinen kuilu kapenisi jopa alle puoleen."

Joku kyynikko voisi nähdä tuossa tietyn piilomotiivin, mutta onneksi Paviaani ei ymmärrä.

Pankkien reserveistä

2009-09-14T16:56:00.003+03:00

Kirjoitan jälleen USA:n tilanteesta, koska siitä on helpompi saada tilastoja ja se kuitenkin vaikuttaa meihin kaikkiin. Jos jollakin on tiedossa hyviä tietolähteitä koskien EKP:n tilastoja, niin olen kiitollinen vihjeistä. (Tiedän toki, että EKP julkaisee itse tilastoja, mutta ne ovat erinomaisen kryptisessä formaatissa enkä ryyppäämiseltäni ehdi ottaa selvää miten niitä kannattaisi lukea).

Koska valtiot ja keskuspankit ovat käyttäneet rahapoliittisia keinoja (eli massiivista rahan dumppausta markkinoille) finanssikriisin vaikutusten lievittämiseksi katson aiheelliseksi hieman valottaa lukijoille sitä mittakaavaa, millä keskuspankki on harjoittanut elvytyspolitiikkaa. Alla oleva graafi kuvaa pankkien "ylimääräisiä reservejä", eli suomeksi sanottuna sitä kuinka paljon pankeilla on tallessa rahaa ylitse lakisääteisen minimin (joka on noin 10% pankkeihin talletetuista rahoista).

Tarkkasilmäisimmät lukijat havaitsevat oikeassa laidassa piikin, jota voi verrata vuoden 2001 terrori-iskujen kohdalla olevaan hätälainoituksen aiheuttamaan piikkiin -- tai ainakin suurennuslasin omistavat lukijat voivat verrata.

Elokuuhun 2008 asti pankit ovat perinteisesti pitäneet holveissaan (tai tarkkaan ottaen keskuspankin holveissa) käteistä rahaa juuri sen minimin verran, mitä laki määrää, eli noin 45 miljardia dollaria. Vuoden 2008 lopulla FED alkoi ostaa pankeilta pois roskalainoja nimellishintaan (lue: stetsonista vedettyyn hintaan, koska markkinahintoja ei kyetty kaupan käynnin tyrehtymisen vuoksi määrittelemään). Maksuvälineenä FED käytti dollareita, jotka se loi tyhjästä ja jotka pankit päättivät pitää itsellään sen sijaan, että lainaisivat pois. Syyskuussa pankkien reservit olivat yli tuplaantuneet reiluun 100 miljardiin dollariin, lokakuussa tästä vielä kolminkertaistuneet 300+ miljardiin dollariin ja joulukuusta eteenpäin luku on vakiintunut 800-900 miljardiin dollariin

Jos siis pankit tahtoisivat ruveta nyt myöntämään luottoja entiseen malliin, tarkoittaisi se sitä, että tuo 890 miljardia dollaria (Syyskuu 2009) tuottaisi noin 9000 miljardia dollaria uutta rahaa markkinoille. Tämä vastaisi liikkeellä olevan rahan määrän tuplaantumista.

Paviaani ei kuitenkaan ennusta hyperinflaatiota lähitulevaisuudessa. FED on poikkeuksellisesti ryhtynyt maksamaan korkoa pankkien reserveistä, joten pankeilla ei ole kiire laittaa rahaa kiertoon kun sen makuuttaminen holvissa tuottaa riskivapaata (vaikkakin toki pientä) tuottoa. Sen sijaan keskuspankin oma tase näyttää huolestuttavalta kaikkine roskapapereineen ja pitkällä aikavälillä tuo kaupallisten pankkien rahakin alkaa polttamaan reikää taskuun. Ongelmaksi tulee muodostumaan se, että nyt luotua tilannetta ei voi enää kumota millään.

Nousun merkit?

2009-09-14T16:21:00.000+03:00

Siitä asti, kun ensimmäiset myrskyn merkit olivat ilmassa vuoden 2006 lopulla, on mediassa esitelty eri asiantuntijoiden veikkauksia laman kestosta ja toipumisen vauhdista. Viimeaikoina olen ollut havaitsevinani jo enemmän optimistisia kuin negatiivisia ennustuksia, kuten esimerkiksi tässä Kauppalehden artikkelissa.

Paviaani väittää kuitenkin, että mahdolliset nousun merkit ovat yhtälailla osa kuvitteellista vaurautta, kuin oli IT-kupla 90-luvun lopulla ja asuntolainakupla, jota ruvettiin kasvattamaan urakalla vuodesta 2002. Laman tehtävä on pyyhkiä pois resursseja tuhlaavat (lue: tappiolliset) bisnekset, mutta kiitos valtavien tukipakettien, näin ei ole päässyt kunnolla käymään.

Katselin hieman USA:n keskuspankin FED:in tilastoja, jotka tukevat väittämää siitä, että edessä on vielä kovia aikoja. Tilastot sadan suurimman pankin osalta kertovat, että kotitalouksien ja kaupallisten yritysten kiinteistölainojen maksuhäiriöiden sekä luottotappioiden määrä on jatkanut kasvuaan vuoden 2009 ensimmäisellä ja toisella puoliskolla. Sama koskee myöskin kulutusluottoja.

Paviaanin ennuste on, että pankit tulevat kärsimään kovia kolhuja luottotappioista, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että yritysten konkursseja on rahapolitiikan keinoin lykätty eikä niistä siksi olla vielä päästy kokonaan eroon.